
Kuva: Kati Alatalo
(1998).
Aappu, Aappuli,
Aapotti, Aapeli, Aappuliini, Aappuliinos, Arppa,
Aatu-mies-mään.
Koira,
joka jätti ikuisen tassunjäljen sydämeeni.
Aatu oli minulle kaikki kaikessa, elämää suurempi koira ja
persoona, paras ystäväni, suurin opettaja, jonka koskaan olen
saanut tuntea. Koira isolla Koolla.
Alkuvaikeuksien
jälkeen Aatu palkitsi minut sillä suurella luottamuksella, johon
sain täysin sydämin vastata. Olen äärettömän kiitollinen
ajasta, jonka Aatun kanssa sain viettää. Yhteinen matkamme oli
tulvillaan korvaamattoman arvokkaita ja kauniita hetkiä, jotka säilyvät
ikuisesti sydämessäni.
Elämäni koira, kuin ajatus, osa minua.
Yhteinen
taipaleemme Aatun kanssa päättyi perjantaina 17.5.2002 klo 11.05,
kolme päivää luusyöpädiagnoosin jälkeen. Aatu nukkui ikiuneen
rauhallisesti vierelläni maaten. Aivan liian varhain.

Kuva: Kati Alatalo
(2002).
Paljon
jälkeläisiä maailmaan saattaneen Bossin ihka ensimmäisen
pentueen tuotos. Ei mikään joka pojan mussukka ja kaikkien
paijattava "stressilelu", mutta omaan makuuni paras
mahdollinen harrastuskaveri, eli koira, jossa oli roppakaupalla
"henkistä perkelettä".
Aatu
oli tiukka ja luotettava kaveri, tekemisessään vahva, varma ja
vakuuttava; koira jonka kanssa oli suuri ilo touhuta. Luottamuksemme
ja yhteistyömme hioutui vuosien saatossa saumattomaksi. Sinnikäs,
innokas ja energinen kaveri, jonka päätä ei huimannut kiperissäkään
paikoissa, joka antoi aina kaikkensa, pinnisti viimeiseen asti, eikä
turhia menneitä muistellut.
Aatu oli isänä
kahdessa pentueessa. Molemmista sain itselleni pennun; ensimmäisestä
Iitan ja toisesta Alpon.

Kuva: Kati Alatalo
(1999).