
Kuva:
Kati Alatalo
(2002).
Alppis,
Alppinen, Alpiainen, Alponen, Alpotti, Alpertti, Alpomahooli.
Tössy, Tössykkä, Töppönen. Pertti-Alpertti,
Pertti-Eläin, Pertti, Ape.
Oululaisittain Alapo, tuttujen kesken Iso-Aa.
Aatun
poika, Iitan pikkuvelipuoli.
Emännän usko ja luottamus, henkivartija ja suojelusenkeli.
Kaunis poika.
Pentueensa ainokainen,
joka syntyi ja saapui kotiimme kuin kohtalon johdatuksesta heti
Aatun kuoleman jälkeen. Nooh, ei kai sellaista
"päivänsädettä" olisi paljon muualle uskaltanut
laittaakaan...

Kuva: Kati Alatalo
(2006).
Synnyinseudullani
Tornionlaaksossa kotiutusikäiseksi varttunut terhakka ja
tuliluontoinen luomupentu. Isänsä näköinen ja oloinen tuusaaja,
tiukka yhden koiran töhötyspakkaus, johon Aatu sai ladattua
kompaktiin muotoon koko pentueelle tarkoitetun energian.
Niin hämmästyttävän selkeä yhdennäköisyys Alpolla oli isänsä
kanssa, että hetkeäkään ei tarvinnut epäillä Alpon olevan
"posteljoonikoiran" poika... :-)

Kuva:
Kati Alatalo
(2005).
Sukkien
ja tumppujen surma, lumipaakkujen turma, kärpästen kauhistus; siis suuri karvainen saalistaja!
Hirven mittoihin venynyt koipieläin, jolla ulottuvuuksia riitti.
Norsunkokoisen egon omaava angstinen, vihreäsilmäinen wannabee- pikku-hitleri,
aito ja alkuperäinen "yhden pennun syndrooman" ruumiillistuma.
Mutta kaikesta
huolimatta Pertti-Alpertti oli varsin iloinen ja elämänmyönteinen pikku
hyönteinen, ja vanhemmiten Alposta kehkeytyi vallankin
leppoisa, fiksu ja filmaattinen kaveri :-) Missä tahansa
Alpo pötkötteli, kuului sieltä ohi kävellessäni aina
iloinen "fläp fläp".

Kuva: Kati Alatalo
(2003).
Välillä on pakko uskoa, että jotkut asiat
vain on tarkoitettu tapahtuvaksi. Alpon maailmaan
tupsahtaminen taisi olla yksi näistä.
Reilu kuukausi ennen luusyöpädiagnoosia
Aatu kävi karvanaisissa; tätä astutusta oli
suunniteltu jo monta vuotta. Vaikka Aatun vakava sairaus
oli jo loppuvaiheessa, yksi aatumaisen sisukas
sissi-siittiö sinnitteli vielä hengissä ja intoutui
hurjiin urotekoihin!
Viikko ennen Alpon syntymää
Aatu sai tuomionsa ja nukutettiin ikiuneen. Ehdin vielä varata tulevasta
pentueesta itselleni etuajo-oikeudella urospennun. Ja
pentuja syntyi vain yksi ainoa, uros, kuin tilauksesta minua
varten. Alpo.
Joskus asioilla on kummallinen tapa
järjestyä.
Alpo
nukkui pois 11.6.2009 klo 13.30, kauniisti, rauhallisesti
ja arvokkaasti, kainalossani köllötellen.

Kuva: Kati Alatalo
(2007).