MUISTOISSA
PERTTI-ALPERTTI

Etusivu
Laumamme
Viivi
Ellu
Muistoissa Alpo
Muistoissa Iita
Muistoissa Aatu
Ajan hermolla
Galleria
Vieraskirja
Lopuksi


      Murrrrr...
   
      
        
            Grrrrrr...
     
      
        
      
        
    Wäyh!
           
   
 
             
           
                
             
       
   
     Räyh Räyh!!
  
      
                
            
             
         
      
    
       
    Wuh!  
               
             
              
          
   Slurps!
   
  
 
    
        
           
          
             
       
              
         
      Räyh!

 

THE ONE AND ONLY

JK2 BH
Rwu Wunderweiler Treu
”Alpo”


Kuva: Arsi Liimatta (2002).

Vaikean hyväksymisestä
syntyy elämisen helppous.


syntynyt 24.5.2002 Pellossa
nukkui pois 11.6.2009
lonkat A/A
kyynärpäät 0/1
silmät terveet

Palveluskoirakokeet JK2 BH
Luonnetesti +240 p.
Ulkomuodontarkastus hyväksytty
Näyttely NUO H

i. JK2 Muskett LeoboldAatu
e. Wunderweiler Idee ”Illukka”

kasvattajat: Eija & Erkki Eronen, Rovaniemi
omistaja: Kati Alatalo

Pikku-Alpo 7 vko Eijan portailla uuteen kotiin lähdössä.
Kuva: Kati Alatalo (2002).

 


Alpo 4 kk Alakylän montuilla touhaamassa.
Kuva: Kati Alatalo (2002).

Alppis, Alppinen, Alpiainen, Alponen, Alpotti, Alpertti, Alpomahooli. 
Tössy, Tössykkä, Töppönen. Pertti-Alpertti, Pertti-Eläin, Pertti, Ape.
Oululaisittain Alapo, tuttujen kesken Iso-Aa. 

Aatun poika, Iitan pikkuvelipuoli.
Emännän usko ja luottamus, henkivartija ja suojelusenkeli.
Kaunis poika.

Pentueensa ainokainen, joka syntyi ja saapui kotiimme kuin kohtalon johdatuksesta heti Aatun kuoleman jälkeen. Nooh, ei kai sellaista "päivänsädettä" olisi paljon muualle uskaltanut laittaakaan...


Kuva: Kati Alatalo (2006).

Synnyinseudullani Tornionlaaksossa kotiutusikäiseksi varttunut terhakka ja tuliluontoinen luomupentu. Isänsä näköinen ja oloinen tuusaaja, tiukka yhden koiran töhötyspakkaus, johon Aatu sai ladattua kompaktiin muotoon koko pentueelle tarkoitetun energian.
Niin hämmästyttävän selkeä yhdennäköisyys Alpolla oli isänsä kanssa, että hetkeäkään ei tarvinnut epäillä Alpon olevan "posteljoonikoiran" poika... :-) 


Kuva: Kati Alatalo (2005).

Sukkien ja tumppujen surma, lumipaakkujen turma, kärpästen kauhistus; siis suuri karvainen saalistaja! Hirven mittoihin venynyt koipieläin, jolla ulottuvuuksia riitti. Norsunkokoisen egon omaava angstinen, vihreäsilmäinen wannabee- pikku-hitleri, aito ja alkuperäinen "yhden pennun syndrooman" ruumiillistuma.

Mutta kaikesta huolimatta Pertti-Alpertti oli varsin iloinen ja elämänmyönteinen pikku hyönteinen, ja vanhemmiten Alposta kehkeytyi vallankin leppoisa, fiksu ja filmaattinen kaveri :-) Missä tahansa Alpo pötkötteli, kuului sieltä ohi kävellessäni aina iloinen "fläp fläp".

Alpo 1 v.
Kuva: Kati Alatalo (2003).

Välillä on pakko uskoa, että jotkut asiat vain on tarkoitettu tapahtuvaksi. Alpon maailmaan tupsahtaminen taisi olla yksi näistä. 

Reilu kuukausi ennen luusyöpädiagnoosia Aatu kävi karvanaisissa; tätä astutusta oli suunniteltu jo monta vuotta. Vaikka Aatun vakava sairaus oli jo loppuvaiheessa, yksi aatumaisen sisukas sissi-siittiö sinnitteli vielä hengissä ja intoutui hurjiin urotekoihin!
Viikko ennen Alpon syntymää Aatu sai tuomionsa ja nukutettiin ikiuneen. Ehdin vielä varata tulevasta pentueesta itselleni etuajo-oikeudella urospennun. Ja pentuja syntyi vain yksi ainoa, uros, kuin tilauksesta minua varten. Alpo.

Joskus asioilla on kummallinen tapa järjestyä.

Alpo nukkui pois 11.6.2009 klo 13.30, kauniisti, rauhallisesti ja arvokkaasti, kainalossani köllötellen.



Kuva: Kati Alatalo (2007).


Palveluskoirakokeet

16.6.2005 Haukipudas, PAKK, BH
22.8.2007 Oulu, PAJÄ1 268 p. m 198 t 70 JK1
23.7.2008 Oulu, PAJÄ2 255 p. m 170 t 85 JK2


Alpo kyykkytryffelillä...
Syystalvi 2002:
tällaiset on tulokset tähän mennessä. 
Toivossa on hyvä elää...
Kuva: Kati Alatalo (2002).


Luonnetesti

Haukipudas 14.10.2006
Reijo Hynynen & Lauri Ojala

Hyväksytty +240 p.

Toimintakyky +2 suuri
Terävyys +3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 kohtuullinen hillitty
Taisteluhalu +2 kohtuullinen
Hermorakenne +2 suhteellisen rauhallinen
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +3 kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus + laukausvarma

 



Alpo ja Alma BH-kokeessa.
Kuva: Ilpo Tolonen (2005).


"Robottiohjaajat kaksoskoirineen."
Alpo ja Alma BH-kokeessa.
Kuva: Ilpo Tolonen (2005).


Ulkomuodontarkastus

Pattijoki 30.4.2005
Marjo Järventölä & Tapio Flinck

Hyväksytty ulkomuodon osalta.

Koko 67 cm 2A hyvin suuri
Korkeus/pituus 1  
Rakennetyyppi 1A keskiraskas, vankka, sopusuhtainen
Sukupuolileima 1A selvä
Kivekset 1A normaalit
Luusto 2A riittävä
Ylälinja 1A 2C Selkäosa suora, pitkä lanneosa
Niska/kaula 1A Kauniisti kaareutunut
Alalinja 1A vatsalinja lähes vaakasuora
Rintakehä 2A tarpeeksi syvä, hieman kapea
Eturaajat 2A niukasti kulmautuneet
Takaraajat 1A oikein kulmautuneet
Käpälät 1A moitteettomat
Pää 1A 2F rotumääritelmän mukainen,
kapea kuonontyvi ja heikot silmänaluset
Korvat 1A 2B pienet/keskikokoiset,
ei aivan poskenmyötäiset
Silmäluomet 1B tiiviit luomet
Silmien väri 1B tummanruskeat
Purenta 1A leikkaava, voimakas
Hampaat 1A täysi hampaisto
Suu/suun pigmentti 1B täydellinen pigmentti
Kirsu 1AB oikea muoto, musta
Karvapeite 1B 2B riittävän karkea, selässä laineita
Värimerkit 1A 2D oikeankokoiset, keskiruskeat
Häntä 1B muoto sapeli
Liikunta 2D melko hyvät liikkeet
Yleiskunto 1A normaali


Runko cm Pää cm
Säkäkorkeus 67 Koko pituus 25
Koko pituus 75 Kallon pituus 15.5
Rinnan syvyys 32 Kallon leveys 15
Rinnan leveys 21 Kuonon syvyys 9
Rinnan ympärys 89 Kuonon leveys 8
Lantion leveys 20 Paino 50 kg

 


Näyttely

Oulainen 22.5.2004
Jari Laakso

Lähes 2v. Hyvä rungon pituus. Tilavuutta saisi olla enemmän. Riittävät taka-, niukat etukulmaukset. Rintakehä saisi olla selvästi täyteläisempi. Erinomainen karvapeite. Riittävän voimakas pää, hyvät korvat, riittävän voimakas kuono-osa. Riittävän tehokkaat takaliikkeet, etuliikkeitä häiritsee rintakehän tyhjyys.
NUO H


Kun sanoin haluavani olla ikuisesti
hänen ystävänsä
ja kulkea tietä hänen kanssaan,
hän pysähtyi, katsoi pitkään ohitse, lävitseni
ja outo surumielisyys laskeutui välillemme.

Hän sanoi:
Vaikka tiemme näyttäisivät samoilta,
mielemme janoaisivat
yhtä suurta rauhaa ja iloa,
niin meidän tulee varmoina tietää,
ettemme yhdessä kulje,
vain hetken toinen toistamme ohjaamme.

Meille on jo valittu ne joiden kanssa elää
ja vaikka he eivät olisikaan samassa suunnassa
kuin sinä ja minä,
niin juuri sen tähden
he voivat meille eniten opettaa
ja juuri siksi he ovat elämämme suurin lohtu
ja täyttymys
kuten mekin olemme heidän lohtunsa
ja täyttymyksensä.

Eija Partanen


Kuva: Kati Alatalo (2005).