Kuva: Kati Alatalo
(2003).
Iippu,
Iippa, Iippana, Piippana, Iipotti, Piipotti, Iippuli, Piippuli.
Iippis, Iipeli, Piipeli, Iippinen, Piippinen, Iippe, Piippe, Piippi, Piips, Piips-koira, Ipe, Ipu, Ipukka.
Piips tö doog.
Illu, Tillu, Illukka, Tillukka, Illunen, Tillunen.
Iippelström. Iso-Ii, Irmeli, Kirppu...
Rakkaalla koiralla nimiä riitti ;-)
Aatun tytär, Alpon
isosiskopuolisko.
Kuva:
Kati Alatalo
(1998).
Iita
Illukka, pikkukoira Piippinen, enkelikoira jo eläessään.
Koira, jonka elämänilo oli ehtymätöntä ja vauhti suorastaan
vaarallista. Koira johon oli sullottu kolmen koiran verran elämää;
roppakaupalla upeaa persoonallisuutta, ilmeikkyyttä ja iloista mieltä, elämän riemua
ja positiivista energiaa.
Iitan sydän oli suuri ja lämpöinen :-)
Iloinen töhöttäjä, joka lennokkaan menonsa puolesta oli kuin vain siipiä
vailla ja lentoon lähdössä. Veikeä vilpertti, jolla oli keskimääräistä paremmin kehittynyt
keskisormi ja hernekotelossa formulavoitelu. Onnellinen, leppoisa ja hellunen
kainaloinen. Lämmin ystävä. Päivieni valo, iltojeni ilo, öinen
lämpöpatterini (ja jalkojeni verenkierron tuho), aamujeni unikoiran
tuoksuinen karva-wunderbaumi.
"Työtapaturma",
suunnittelematon perheenlisäys parhaimmassa muodossaan.
Aatun ensimmäisen
pentueen "pikku reikäpää"; riiviö, joka tuli
viime hetken peruutuksen vuoksi luokseni tuhoamaan
irtaimistoa, syömään vetoketjuja ja kaaritukia, oppimaan elämää ja odottelemaan uutta
kotia. Ja jäi tälle tielle.
Onneksi.
Kuva:
Kati Alatalo
(2004).
Täysverinen city-koira
ja asfalttisoturi ("maalaiselämä haisee!"), television
totaalinen orja
("Poliisikoira Rex on mun idoli!").
Aatun tytär, Alpon siskopuoli, emännän rasitusvamma... :-)
Koira,
joka onnistui hiomaan härskiyden huippuunsa loihakkaan lupsakkuuteen verhoiltuna; Iitalla oli
ilmiömäinen kyky survoa pahaa aavistamattomat
vierailijat puristuksiin oman ruhonsa ja sohvan väliin,
jolloin vierailijaraukan pikku kätösten
refleksinomaiset tukehtumista edeltävät kouristus- ja
räpistelyliikkeet oli helppo ohjata rapsuttamista
kaipaaviin kohteisiin, kuten korvien taakse ja kaulan
alle ja massunahkoihin ja kainaloihin ja ja ja...
Kuva:
Kati Alatalo
(2005).
Sisätiloissa
Iitan vaaka-asentoa ja mielenrauhaa hetkauttivat vain
sanat "ruokaa/sapuskaa/evästä",
"ulos", "telkkari" ja
"tupakalle". Näistä mikä tahansa termi sai
Iitan ryntäämään suoraa huutoa huutaen karmit kaulassa
kohti asianomaista suuntaa, oli se sitten keittiö,
eteinen, olkkari tai parveke. Siinä vaiheessa kaikkien
tulilinjalla liikkuvien kannatti kaapata tiukka ote
lähimmästä mistä tahansa, mikä auttoi
tasapainon säilyttämisessä ja rukoilla ruhjoutuvien
polviensa puolesta.
Siinä oli koira, joka osallistui koko sydämellään!
Kuva:
Kati Alatalo
(2004).
Iippelströmpin
pk-ura loppui ennen kuin se ehti alkaakaan jalan pyörähtäessä
rikki liukkaiden kivien välissä rantaleikkien tiimellyksessä.
Pitkän ja monitahoisen soutamisen ja huopaamisen jälkeen Piips
julistettiin, vaikkakin pitkin hampain, virallisesti ja erittäin
todennäköisen pysyvästi ”lentäväksi varhaiseläkeläiseksi”.
Intoa ja vauhtia kyllä piisasi, mutta aina reippaampien reenien
jälkeen koirasta tuli lentävä kolmijalkainen… Toki
reenilöisiä ei kokonaan unohdettu, mutta akuuttien
kisatavoitteiden sijaan tavoitteena oli vittuilematon ja viriili
eläkeläinen.
Niinpä
Piipistä tehtiin taloutemme virallinen hang-around eli
kansanomaisemmin hengari. Lennokkaan karvahengarin
päähuolina pysyivät edelleen syöminen, sohvalla rötväily, lenkillä
lynkyttely, töllön tiirailu sekä Pertti-Alpertin ja etenkin
Ellu-Räpelin pahansuopa
mulkoileminen. Räpsän ilmaantuminen taloon kun
multipuloi talon valtiaan Iipelin
henkistä närästystä silmin nähden.
Iita nukkui pois
26.5.2006 klo 20.05 rauhallisesti kainalossani köllien. Iita sai
lähteä Aatun luokse koirien taivaaseen pallon kera ja "saappaat
jalassa"; elämänilo ja riemukas mieli olivat tallella loppuun
saakka. Vaikea, mutta niin oikea päätös.
"Dääm, sportsmagasinet...? Kuka ###kele vaihtoi kanavaa?!"
Tv-friikki Iita rentoutumassa normaaliin tapaansa.
Kuva:
Kati Alatalo
(2001).
